Suomen Kotiseutuliiton kannanotto kuntavaakunoista

2009

Laki kunnan vaakunasta tuli voimaan vuonna 1949. Vaakunamääräykset siirtyivät kunnallislakiin vuonna 1976 ja uuteen kuntalakiin vuonna 1995. Tämän jälkeen yli 100 vaakunaa on jäänyt pois kuntaliitosten vuoksi. PARAS-hankkeen myötä kuntien yhdistäminen jatkuu ja yhä useampi vaakuna jää pois itsenäisen kunnan symbolina.

Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kuntaliitto ovat kiinnittäneet huomion asiaan ja ehdottaneet, että lakkautettujen kuntien vaakunoita voisi käyttää tulevaisuudessa kotiseutuvaakunoina. Tämä ehdotus on saanut myönteisen vastaanoton. Usealta taholta on tullut pyyntöjä selkeyttää vaakunakysymystä. Tämä kirje pyrkii ainakin jossain määrin kartoittamaan tilannetta.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnon 15.5.1997 mukaan kunnallislain (1976) ja kuntalain (1995) mukaan päätös kuntavaakunan hyväksymisestä kuuluu kunnanvaltuustolle ja sitä voidaan pitää lain edellyttämänä viranomaisena. Edelleen todetaan, että kunnanvaakunoita käytetään kuntien tunnuksina siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin kunnanhallitus tai johtosäännössä määrätty muu viranomainen niiden käyttämisestä päättää. Tekijänoikeusneuvosto toteaa edelleen, että tekijänoikeuslain 9 § mukaan vaakunat jäävät vaille tekijänoikeussuojaa.

Kuntaliitto puolestaan on 16.2.2007 todennut, että kuntajaossa tapahtuneiden muutosten jälkeen monen yhdistetyn kunnan vaakuna ei enää edusta itsenäistä kuntaa, jolloin vaakunan virallinen käyttö lakkaa. Tällaisessa tilanteessa vanha vaakuna muuttuu eräänlaiseksi kotiseutuvaakunaksi. Esimerkiksi kunnan alueella toimivilla yhdistyksillä ja seuroilla olisi näin mahdollisuus käyttää kunnan vaakunaa, joka on poistettu virallisesta käytöstä. Tämä näkemys vastaa myös Kansallisarkiston heraldisen lautakunnan näkemystä. Kansallisarkisto on myös lausunnossaan ilmoittanut, ettei vaakunan käyttöä voi rajata myöntämällä yksinoikeus sen käyttöön yhdelle yhdistykselle tai organisaatiolle.

Kuntavaakunoita on tähänkin asti voitu käyttää rajoitetusti muutenkin kuin vain virallisessa vaakunakäytössä. Yleensä tällaiset käyttösäännöt on laatinut kunnanhallitus, jolle asia siis juridisestikin kuuluu. Lupia kunnanvaakunan käyttöön on evätty joissain selkeästi kaupallisissa yhteyksissä, joissa käyttötarkoituksen on katsottu olevan eettisesti kyseenalaista. Toisaalta käytäntö on osoittanut, että kuntavaakunoita on piirrelty ja liimailtu mitä moninaisimpiin myyntiartikkeleihin erityisesti matkailusektorilla ilman, että niiden käyttöön olisi erityisemmin puututtu.

Suomen Kotiseutuliiton näkemyksen mukaan ei lakkautettujen kuntien vaakunoista voi tehdä ”vapaata riistaa”. Vaakunat sisältävät jo sellaisenaan ja aiemman virallisen statuksensa vuoksi arvoja, jotka edellyttävät niiden tulevassa käytössä harkintaa.

Selvää on, että lakkautettavien kuntien vaakunoiden yleisohjeiden voimassaolo lakkaa kunnan lakkauttamisen myötä. Tällöin on olemassa kaksi mahdollisuutta. Joko lakkautettavan kunnan hallitus päättää vaakunan vastaisesta käytöstä, mikä oikeus sille siis kuntalain mukaan kuuluu tai päätäntävalta siirretään uuden kunnan kunnanhallitukselle, joka voi omissa vaakunaohjeissaan myös ottaa alakohtana esiin kysymyksen lakkautettujen kuntien vaakunoiden käytöstä ja valvonnasta.

Molemmissa vaihtoehdoissa on olennaista se, että lakkautettavien kuntien vaakunoiden vastaisessa käytössä ei vaadita enää viranomaisvalvontaa. Näin ollen vaakunakysymys siirtyy lainsäädännön ulkopuolelle ja muuttuu eettiseksi kysymykseksi. Tämä taas mahdollistaa sen, että lakkautettujen kuntien vaakunoiden osalta voidaan kunnanhallituksen päätöksen mukaan antaa viranomaisohjeistusta, joka siis jäisi kunnanhallituksen tai sen delegoiman viranomaisen tehtäväksi tai ohjeistus (luvan myöntäminen) voitaisiin osoittaa jollekin kolmannen sektorin toimijalle. Tällainen olisi luontevimmin lakkautetussa kunnassa toimiva kotiseutuyhdistys.

Tällaisessakin tapauksessa olisi hyväksi, että kolmannen sektorin ohjeistaja ja kunnanhallitus tai sen delegoima viranomainen sopisivat ohjeistuksen pelisäännöistä. Joka tapauksessa siis vaakunan uusiokäyttöön olisi saatava jonkin instituution kirjallinen lupa.

Mikäli tällainen delegointi kolmannen sektorin toimijalle toteutetaan, olisi myös luontevaa, että Suomen Kotiseutuliitto voisi toimia jonkinlaisena koordinaattorina, jonka tehtäväksi tulisi antaa kannanottonsa sellaisista käyttötavoitteista, jotka paikallinen kotiseutuyhdistys katsoo kyseenalaiseksi.

Selvää on, että mikäli vaakunan käyttö on jo myönnetty joillekin yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoille, ei tällaista oikeutta voida perua.

Ylös