Pelastetaan Suomen vanhat tuulimyllyt – vastaa kyselyyn

18.5.2017

Vanhojen tuulimyllyjen merkitys maanviljelyksen, teollisuuden, tekniikan ja arkkitehtuurin kehityksen monumentteina on monissa maissa nostettu näkyvästi esiin. Tilanne Suomessa on toinen, vaikka säilynyt tuulimyllykantamme on suhteellisen runsas ja osittain aivan ainutlaatuinen. Koko maata kattavaa tutkimusta tuulimyllyjen rikkaasta perinteestä ei kuitenkaan vielä ole tehty. Peruskarttoihin sekä seutukaavaliitto- ja kuntatason kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointeihinkin niitä sisältyy vain sattumanvaraisesti. Näin ollen myös niiden käytännön suojelu on useimmiten jäänyt yksityisten henkilöiden ja kotiseutuyhdistysten varaan.

Ensimmäiset tuulimyllyt rakennettiin Lounais-Suomeen jo 1400-luvulla, ja 1800-luvun lopulla tuulimyllyjä arvioidaan olleen Suomessa yhteensä 20 000. Näistä kansanrakentajien konstruoimista myllyistä on säilynyt noin 650 kappaletta, joista vanhimmat ovat 1700-luvun lopulta ja valtaosa 1800-luvun jälkipuoliskolta.

Suomalaiset perinteiset tuulimyllyt edustavat kolmea päätyyppiä – jalka-, harakka- ja mamsellimyllyjä. Niiden muoto, rakennustekniikka ja koneiston toimintaperiaate vaihtelevat paikkakunnalta toiselle, eikä kahta täysin samanlaista myllyä olekaan. Kaikki Suomen vanhat tuulimyllyt on koneistoaan myöden rakennettu puusta. Rautaa löytyy yleensä vain kiveä pyörittävästä akselista.

Tuulimyllyjä löytyy koko Suomen alueelta itärajalle ja eteläiseen Lappiin asti. Suurimmat keskittymät ovat Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Suomen vanhoista tuulimyllyistä vähintään 400 on yksityisomistuksessa. Museoissa on arviolta noin 150 tuulimyllyä.

Kysely tuulimyllyjen omistajille

Huoli myllyjen säilymisestä osana suomalaista kulttuurimaisemaa on aiheellinen, sillä joillain alueilla jopa joka viides tuulimylly on kiireellisen korjauksen tarpeessa, käyttökunnosta puhumattakaan. Käynnissä olevassa Pelastetaan Suomen vanhat tuulimyllyt -projektissa inventoidaan ja valokuvataan tuulimyllyjä, haastatellaan niiden omistajia, laaditaan korjaus- ja käyttöohjeet ja lopuksi kirjoitetaan tietoteos.

Kaikki Suomen tuulimyllyjen omistajat, niin yksityiset henkilöt, museot kuin yhteisötkin, joiden omistuksessa tai hallinnassa on vanha tuulimylly, voivat nyt vastata verkossa tuulimyllykyselyyn. Kyselyn tarkoituksena on kerätä sanallista ja kuvallista tietoa mahdollisimman monista vanhoista tuulimyllyistä tutkimusta, tuulimyllyn korjaus-, huolto- ja käyttöohjetta sekä julkaisua varten. Jokainen lyhytkin vastaus on arvokas.

Tuulimyllykysely: bit.ly/tuulimyllykysely

Lisätiedot: Arkkitehti Kirsti Horn, kirsti.horn@gmail.com

Teksti pohjautuu Kirsti Hornin kirjoittamaan, Kulttuuriymparistomme.fi-palvelussa julkaistuun Vanhat tuulimyllyt osana kulttuurimaisemaa -artikkeliin, joka valottaa vanhojen tuulimyllyjen historiaa ja nykyisyyttä sekä kannustaa säilyneiden myllyjen hoitoon ja käyttöön sekä sijaintien merkitsemiseen.

 

Jalka, harakka ja mamselli

Jalkamylly on myllytyypeistä vanhin, keskiaikainen. Se on myös maamme tuulimyllyistä yleisin, yksinkertaisin ja pienikokoisin tyyppi. Jalkamyllyn myllyaitassa on kaksi kerrosta, ja kivet sijaitsevat ylemmällä tasolla. Jalkamyllyn koko aittaa kivineen ja koneistoineen käännetään pystytukin ympäri, kun halutaan tuulen osuvan siipiin.


Paraisilla on enemmän tuulimyllyjä kuin missään muussa Suomen kunnassa. Ne ovat kooltaan ja muodoltaan hyvin samantapaisia jalkamyllyjä. Tässä yksi niistä takaa törröttävine pärehöylineen. Kuva: Kirsti Horn.

Harakkamyllyn katsotaan olevan kehityksessä toisena. Se on tuulimyllytyypeistä ehdottomasti harvinaisin maailmassa. Siinä koneisto aittoineen on erotettu erilliseksi elementiksi jauhamishuoneen katolle. Vain yläosaa käännetään pitkän, korkealla olevan pyrstön eli häntäpuun avulla, mikä lienee selitys nimelle.


Harakkamyllyjä on muotoilultaan monenlaisia. Kuvassa Seurasaareen Punkalaitumelta tuotu siro harakkamylly. Kuva: Kirsti Horn.

Mamsellimylly on tuulimyllyistämme monimutkaisin, suurin ja tehokkain, teknisen kehityksen viimeinen vaihe. Tyypin näyttävin edustaja on Turun Samppalinnan suuri teollisuusmylly. Komeita ja korkeita ovat muutkin mamsellimyllyt: suurimmissa on monta kerrosta ja monenlaisia myllärin työtä helpottavia mekanismeja. Mylly on hahmoltaan katkaistun kartion tai pitkään mekkoon sonnustautuneen mamsellin muotoinen. Sen huippu eli hattu on käännettävissä. Myös hollantilaisena tunnettu mamsellimylly on maailmalla yleisin säilynyt tuulimyllytyyppi.


Myös mamsellimyllyjen muotoilu vaihtelee pitäjästä toiseen kullakin alueella vaikuttaneen mestarin mukaan. Kuvassa on Humppilan museon mylly. Kuva: Kirsti Horn.