Kirsi Moisander: Kotiseutu elää ajassa

21.12.2017

Kotiseutu elää ajassa

Suomen Kotiseutuliitto on kuluvana vuonna strategiansa mukaisesti arvioinut omaa toimintaansa suhteessa sekä jäsenkenttään että yhteiskunnalliseen kehitykseen. Suomi 100 -juhlavuonna yhtenä keskeisenä kysymyksenä on ollut kotiseutu-käsite ja sen merkitys nykyajassa.

Käsitettä ryhdyttiin tarkastelemaan alueellisilla työpajoilla, joissa haastettiin sekä jäseniä että asiasta kiinnostuneita keskustelemaan siitä, mitä kotiseutu merkitsee ja mihin käsitettä tänään tarvitaan. Keskustelua jatkettiin tutkijoiden ja asiantuntijoiden artikkeleilla, jotka julkaistiin Kotiseutu 2017 -vuosikirjassa.

Mitä kuluneen vuoden kotiseutu-käsitteen tarkastelu meille sitten on tuottanut? Millainen käsite kotiseutu näyttäisi olevan?

Vuoden työn tuloksena on ensimmäiseksi todettava, että me emme voi päivittää kotiseutu-käsitettä, vaan kansalaiset tekevät sen arjessaan. Kieli ja käsitteet elävät koko ajan. Kotiseutu-käsite on kehittynyt yhdessä ihmisten ja yhteiskunnan muutosten kanssa. Käsitteeseen liittyy edelleen vahvasti paikallisuus ja alue, huolimatta siitä, että maailma on suuressa murroksessa ja käynnissä on muun muassa vahva maan sisäinen ja maiden välinen muuttoliike.

Kotiseutu-käsitteeseen näyttää liittyvän voimakkaasti nostalgia jota historian ja perinteen tutkimukset tukevat. Nostalgia liittyy erityisesti ihmisten omaan elämään ja oman suvun historiaan ja se voi tulla esiin digitaalisena yhteisenä muistina, tai olla esillä paikallismuseossa ja julkaisuissa. Kotiseutu liittyy ihmiseen, identiteettiin ja siihen millainen minä olen ja mistä minä tulen. Kulttuurisesti se liittyy ympäristöön, yhteisölliseen tekemiseen ja kulttuuriseen maailmankatsomukseen.

Kotiseututyö muuttaa muotoaan ja ottaa kiinni erilaisista tekemisen pinnoista, kaikista niistä missä kotiseutuliike näkee yhtymäkohtia omaan työhönsä ja aatteeseensa. Kotiseutu käsitteenä näyttää laajenevan, kuten myös käsitteen itsensä käyttöönotto.

Kotiseutu tarkoittaa jotain sellaista, mikä on lähellä minua, minkä tunnen omakseni ja minkä eteen haluan tehdä työtä. Jollekin se on paikka jossa hän on syntynyt, toiselle se missä asuu tänään ja kolmannelle kaikki ne tarinat jotka suvusta ja elämästä ovat tallessa ja kerrottuina mielessä. Kotiseutu saattaa olla vain muistoissa tai digitaalisesti kuvattuna, mutta yhtä hyvin se on arkea tänään ja huomenna. Se on tällaisenaan tänään ja ylihuomenna arkistoissa niin, että se on tuomassa nostalgisia muistoja niille, jotka eivät muistojen kotiseutua enää arjessaan kohtaa.

Kotiseutu-käsite näyttää siis voivan paremmin kuin odotimmekaan. Se on saanut uusia merkityksiä niin kaupungistumisen, digitalisaation kuin myös yhteiskunnallisten murrosten myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti kuntaliitokset sekä sote- ja maakuntauudistukset, ja edelleen se on yhteisön ja ihmisten sydämissä, rakkaudesta kotiseutuun.

Kotiseutuliikkeelle käsitteen laajeneminen asettaa kuitenkin haasteita. Meidän on kyettävä tunnistamaan entistäkin enemmän niitä muutoksen ajureita, joita yhteiskunnassa on käynnissä. Meidän on myös tunnistettava paikkaa ja aluetta laajempi kotiseutu-käsitteen rooli, että pystymme vastaamaan siihen haasteeseen, mitä monimuotoinen suomalaisuus tulevaisuudessa tarjoaa. Meidän on myös oltava valmiita tekemään työtä yhä laajemman ja uudenlaisenkin yhteistyöverkoston kanssa.
 

Kirsi Moisander
Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja 

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Kotiseutupostissa 4/2017.
Kuva: Jouko Laitinen.