Andreas Koivisto: Lähiympäristö johdatti ammattiin

29.11.2016

Lähiympäristö johdatti ammattiin

Tikkurilan itäpuolella sijaitseva Hakkilan kivisilta on minulle merkityksellinen paikka. Sen lisäksi, että sen ympärillä on pyörinyt iso osa elämästäni, siinä kuvastuu hyvin myös pitkä ja monipuolinen historia. Olen syntynyt heti sillan länsipuolella olevissa kerrostaloissa Satomäessä. Sieltä muutin kolmevuotiaana joen toiselle puolelle Maarinkunnaalle, jossa ehdin asua kolme vuotta ennen kuin muutimme isän uuden työn mukana Moskovaan. Myöhemmin palattuamme Vantaalle muutimme kuitenkin taas sillan kupeeseen Kunnaantielle, isovanhempieni talon viereen rakennettuun omakotitaloon.

Kotikulmat tarjosivat niin mielenkiintoisen ympäristön, että se johdatti ammattiinkin. Alkusysäyksen innostukseen taisi antaa vaarini, sillä olin pienenä paljon isovanhempieni luona hoidossa. Silloin heidän talonsa vieressä Hakkilan sillan kupeessa ei ollut rivitaloja kuten tänään, vaan peltotilkku, jota kynnettiin aina keväisin ja syksyisin. Vaari oli kyntöjen yhteydessä kerännyt pelloilta laatikoittain saviastianpaloja, joita oli lähettänyt eteenpäin Museovirastolle. Pellosta vaari löysi myös keinon saada minut pois jaloistaan pyörimästä, jos kävin liian rasittavaksi. Hän lähetti minut sinne etsimään ruukunsirpaleita tai piikiven kappaleita, jotka olivat jälkiä paikalla eläneistä kivikautisista ihmisistä.

Pellolla viihdyin hyvin, etenkin kyntöjen jälkeen kun maa oli käännetty ja toi uusia löytöjä esille. Välillä raahasin myös kavereitani pellolle ja kyllä he kohteliaasti olivat mukanani vähän aikaa, mutta samanlaisia kiksejä ruukunsirpaleista he eivät saaneet kuin minä. Minulla meni kylmät väreet, kun havaitsin yhdessä löytämässäni ruukunpalasessa sormenjäljen ja ymmärsin miten lähelle siinä pääsi tuhansien vuosien takaista ihmistä.

Itse muistelisin, että lopullinen innostukseni arkeologiaan olisi alkanut viimeistään kun olin yhdeksän ja asuimme Ruotsissa. Sinne olimme muuttaneet Moskovan jälkeen kun isäni sai siirron Suomen Tukholman lähetystöön. Ruotsissa kotiseutuopetus oli isossa osassa kolmannella luokalla. Opimme Tukholmasta ja sen historiasta, Ruotsin upeasta viikinkimenneisyydestä ja opeteltiin jopa riimuja. Siellä saimme myös tehtäväksi kertoa omasta kotiympäristöstä ja minä halusin kertoa kodistani Suomessa. Vaarilta sain silloin ruukunpalasen mukaan Ruotsiin ja sen jälkeen se oli niin sanotusti menoa.

Myöhemmin rupesin myös tutkimaan alueen uudempaa historiaa ja ymmärsin, että tie joka kulki sillan yli, oli historiallinen Suuri Rantatie. Se oli kulkenut Turun ja Viipurin linnan välillä jo keskiajalla. Lisäksi sillan kupeessa oli ainakin 1700-luvun alussa sijainnut kestikievari, joka oli kestinnyt tiellä kulkeneita väsyneitä matkaajia. Hakkilan kivisillalla seistessä voi siis nähdä Vantaan historian vuosituhannet. Kivisillalle voi kuka tahansa pysähtyä hengähtämään. Koska silta on nykyään kävelytienä voi siinä seistä rauhassa muutaman minuutin ja kuvitella mielessään miten elämä on muuttunut vuosituhansien varrella.

Andreas Koivisto
Kirjoittaja on Vantaa-Seuran puheenjohtaja ja Vantaan kaupunginmuseon arkeologi. 

 

Kolumni on julkaistu aiemmin Kotiseutupostin 3/2016 Omakulma-palstalla.
Kuva: Riina Koivisto.